Teksti: Helena JaakkolaKuvat: Liisa TakalatietopohjafLastensuojeluLastensuojelutiedon tärkeys on virallisesti tunnustettu. Kuitenkin lastensuojelun tietopohjassa on edelleen aukkoja, ja pysyvien rakenteiden sijasta tutkimuksen ja tietopohjan vahvistaminen on jäänyt erillisselvitysten, hankkeiden ja jopa yksittäisten ihmisten omistautumisen varaan. Yksi uutterista lastensuojelutiedon tärkeyden puolestapuhujista on Tarja Heino.Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen tutkimusperustainen teos ja kokonais-esitys lastensuojelun yhdestä keskei-sestä toimenpiteestä, huostaanotosta. Yksi Huostaanotto-kirjan kolmesta toimittajasta on Terveyden ja hyvin-voinninlaitoksen (THL) vastanimetty tutkimusprofessori Tarja Heino. Hän keskittyy artikkelissaan lastensuojelun tietopohjaan ja kuvaa tekstissään mielenkiintoisesti niitä toimia ja yrityksiä, joita las-tensuojelutiedon kerryttämiseksi on tehty julkisen vallan tuella.Artikkelini perusvire saattaa olla hieman katkerankirpeä, Tarja Heino huomauttaa.”Politiikassa, hallinnossa ja tutkimusmaailmassa on kysytty toistuvasti, miksi huostaanotot ja lasten sijoitukset kodin ulko-puolelle lisääntyvät. Olen työskennellyt vuodesta 1984 lähtien keskushallinnon työntekijänä ja vastannut satojen toimittajien kysymyksiin tästä aiheesta”, kirjoittaa Heino.Hän toteaa, että tämä on ollut tuskastuttavaa. ”Meillä ei ole käytettävissä kattavaa kansallista seurantatietoa vuoden 1983 jälkeen huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten perhetaustoista tai sijoitusten taustalla olevista teki-jöistä, eikä sen enempää perheiden saamista palveluista.”− Kysyjille ei siis pystytä antamaan koko maan kattavia vas-tauksia, mutta sen sijaan on onneksi tarjolla ollut erillisselvi-tysten tuottamia näkökulmia.Muutosten virtaLastensuojelutiedon kerryttämisessä tapahtui muutos vuo-den 1984 laajan sosiaali- ja terveydenhuollon lakiuudistusten jälkeen. Silloinen sosiaalihallitus lopetti yleiskirjeellä kuntien velvollisuuden antaa tilastotietoja. Vasta vuonna 1991 aloitet-tiin uudelleen suppea rekisteripohjainen tiedonkeruu. Kattavamman tilastoinnintiedon tarve tiedostetaan ja puutteista on oltu huolissaan. Jotain edistysaskeleita on otettu muun muassa kouluterveyskyselyssä. Lastensuojelun ja sosi-aalipalvelujen tilastoinnin ja rekisteröinnin uudistus odottaa lakiuudistusta.− Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon raken-teita, toteaa Heino.Käytettävissä ei esimerkiksi ole enää yhtenäistä kansallista rekisteriä lastensuojelulaitoksista. Yksityisiin sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista tietää vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä – joka hänkin voi vaihtua usein.− Nyt on ollut puhetta, että pitäisikö jopa perustiedot yksit-täisistä sijaisperheistä koota rekisteriin. Perheet hyväksytään, mutta tiedot näistä ovat hajallaan kunnissa.− Tänä päivänä tiedämme lastensuojelun avohuollon lap-sista vain lukumäärän. Emme esimerkiksi ole tienneet siitä, millaisia palveluista he saavat vai saavatko mitään. Onneksi tätä voitiin selvittää HuosTa-hankkeessa juuri äskettäin.Kuusi hyvää syytäMiksi lasten huostaanottojen syistä pitäisi tietää tarkemmin? Tarja Heino listaa Huostaanotto-kirjan artikkelissaan kuusi syytä. Yksi on moraalinen.− Koska julkinen valta on ottanut lapsia huostaanottaes-saan itselleen julkisen kasvattajan roolin, sen pitäisi myös olla kiinnostunut keitä lapsia se ottaa huostaan. Tai millaista tukea lapsille ja perheille tulee tarjota, paljonko voimavaroja toimin-taan tulisi varata ja miten toimenpiteet kohdentuvat.430 päivää 2017
< Page 3 | Page 5 >